Ostettiin koirille älypeli tässä yks päivä. Säälitti, kun koirat leikki onnessaan jääkiekkohanskoilla, raukat deprivaatiolapset. Ilmatkin on olleet niin kamalia, että pitkät lenkit ei oikein houkuttele joka päivä, joten jotain aivojumppaa piti elukoille keksiä. Eläinkaupasta löytyikin näitä ihanasti ylihinnoiteltuja Nina Ottossonin aktivointi- ja älypelejä. Myyjä selitti meille pelien eroja ja vaikeusasteita. ”Ai tollanen että pitää vaan nostella puupalikoita ilmaan ja niiden alla on nameja? no LOL aivan liian helppo meidän koirille HAHA”. Niin. Otettiin sitten sellainen pelilauta, jossa koiran pitää liikutella kuonolla laattoja eri suuntiin ja niiden alta sitten paljastuu nameja. Lisäksi pitää nostella syvennyksistä puupalikoita joiden alla on nameja, ja irrottaa kumisia laattoja laudalta, jotta saa ensin mainitut laatat liikkumaan. Kävi ilmi, että yliarvioitiin karvalastemme älykkyys varsin raskaasti.

Mulla oli mielikuva uteliaasti ja sinnikkäästi nuuskuttavista, työhön keskittyvistä noutajista. Tosielämässä koirat muistutti enemmän jotakin psykoottisen oravan, pyörremyrskyn ja uhmaikäisen ihmislapsen sekoitusta. Ensimmäinen haaste koirille oli jo siinä, että namit ei päätyneetkään suuhun suoraan pussista. Kammiovärinän paikka. Seuraava järkytys oli se, että namit _piilotettiin_ vaikka ne olis ihan hyvin voinu vaan sisäänhengittää samantien. Mitä haaskausta!

Molemmat koirat kyllä nuuskuttivat pelilautaa täysin maanisesti, mutta ongelmanratkaisukyky loisti poissaolollaan. Toiminta oli tällaista: 1) nuusk nuusk nuusk 2) paikallista namit 3) tuijota omistajaa 4) tuijota omistajaa ja korise kuin olisit kuolemaisillasi 5) nuusk nuusk nuusk 6) aloita sekopäinen kaivaminen molemmilla etutassuilla 7) tuijota 8) masennu ja makaa laudan päällä

Käytännössä molemmat koirat turvautui lähtökohtaisesti tarpeettomaan väkivaltaan. Ei puhettakaan, että laattoja liikuteltaisiin kuonolla, kyllä siinä on kaikki tassut ja kynnet ja hampaat ja ilmalennot mukana. Hienoa. Se palikoiden nostaminen kyllä onnistuu, mutta noutajia kun ovat niin se palikoiden kantaminen kiinnostaa paljon enemmän kuin sen alla oleva nami. Ja uskollisesti ne pässit tuo niitä palikoita mulle odottaen sitten ilahtuneena palkintoa, vaikka se palkinto olis ollut siellä palikan ALLA. Senkin olis ehkä voinut huomata, jos ei olis yrittänyt tukehtua omaan kuolaansa silkasta innostuksesta.

Ei ois ehkä kannattanut heti lähteä keulimaan vaikeusasteiden kanssa, varsinkaan kun molemmat koirat pyrkii aina ratkaisemaan kaiken raa’alla voimalla ja/tai itsepäisyydellä. Ei vissiin ihan heti olla mitään Sankarikoiraplakaatteja saamassa tähän perheeseen…

Yritän peitota tämän pettymyksen koirieni älykkyyden suhteen ja siirryn puhumaan kynsilakoista. Kynsillä on Kikon cremetekstuuri nro 636, identtinen sävy Kikon The Mintun kanssa (Mint Milk, nro 389). Laitoin kolme kerrosta, koska osassa kynsistä näkyi hieman läpikuultavia kohtia kahden lakkakerroksen jälkeen. Koostumus oli ihan ok, mutta huonompi kuin Kikon glittertekstuureissa, sillä tämä lakka tahtoi hieman valua kynsinauhoille. Sävy on myös jokseenkin rasittava kuvata. Väri ei ole noin järkyttävän kirkas kuin kuvissa, eikä luonnossa mun ihokaan näyttänyt siltä että käsissä ei ole veri kiertänyt pariin viikkoon. En tiedä miksi tämä on niin vaikea saada kuvattua.

Leimasin Kikon päälle pylpyräkuviota Pueenin laatasta nro 47 Konadin valkoisella leimauslakalla. Yllättävän hyvin leimat pysyivät ilman päällyslakkaa, poistin lakkaukset kolmen vuorokauden kuluttua ja leimat eivät olleet mainittavasti kuluneet. Samaa ei voi sanoa Kikon tekstuuripinnasta, joka oli poistohetkellä huomattavasti alkuperäistä sileämpi.

Ai niin, mainitsinko muuten että maksettiin siitä koirien pelistä lopulta lähes kolminumeroinen summa, kun saatiin parkkisakko ko. ostosreissulla? :D Huoh. Paras idea koskaan.

Translation: We bought a puzzle game for our dogs and although we had high hopes for their intellect, it turned out they are not exactly geniuses. What a disappointment :D Anyhow, nail polish shown here is KIKO 636, a mint creme texture. Ok qualitywise, I’ve seen better textures but the color is to die for. I stamped with Konad special white and Pueen plate number 47.